Hieronnan maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin toisen kerran 19.-20.5.2018 Kööpenhaminassa. Paikanpäälle oli saapunut 125 hierojaa 37 maasta. Kilpailusta jäi huomattavasti viimevuotista hämmentyneempi olotila, huolimatta edelleen vallitsevasta hienosta yhteisöllisyydestä eri maiden hierojien välillä.
125 hierojaa 37 maasta. Ja muutama tuomari.
Kisat ovat ikkuna maailman hierontatyyleihin, ja toiveena on saada omaan salkkuunsa uutta ja mielenkiintoista hyödynnettävää. Tuolta osin jouduin tänä vuonna hieman pettymään. Uutta ja innovatiivista oli kyllä, mutta ei tällä ”medical massage”-puolella (jollaiseksi omakin tyylini on maailmalla näemmä nimetty).
Kilpailun johtajan Jeppe Tjenbergin tulevaisuuden trendiksi nimeämässä, ja erityisesti USAn kilpailijoiden harjoittamassa ”bodywork” –tyylissä oli uutta otetta. Ei ”otetta” hierontaterminä, sillä tässä tyylissä hieroja käyttää koko kehoaan, liike on rytmistä, jopa tanssillista, ja käsittely perustuu ehkä enemmän venytykselle ja liikkeelle kuin hieronnalle. Kaunista, mutta ei ehkä minun kakkupalani.
Kisassa oli viisi kategoriaa: Swedish massage (eli klassinen- ja urheiluhieronta), wellness massage, tuolihieronta, aasialainen hieronta sekä freestyle, joka oli jaettu kahteen osaan: länsimainen ja aasialainen.
Alkusarjoissa hieroimme toisiamme tuomareiden kierrellessä ja pisteyttäessä suorituksia. Toisen päivän päätteeksi kustakin ryhmästä valittiin kolme parasta.
Finaalissa hieroi yhdeksän hierojaa. Kunkin kategorian parhaan lisäksi sinne voitiin valita toiseksi paras, tai ottaa villillä kortilla joku kategorian parhaiden ulkopuolelta. Kuten viime vuonna, tänäkin vuonna pronssia otti villikorttilainen.
Voittajaksi selvisi yhden äänen erolla hopeamitalistiin Kreikan Swedish Massagessa kisannut Konstantina Makre. Hopeaa sai innovatiivisella tuolihieronnalla Israelin Mosche Moreno. Pronssille ylsi aasialaisen hieronnan inspiroima freestyle – ryhmässä kilpaillut Woohyuk Jung, Korea.
MM-hopeaa, Israelin Mosche Moreno
Voittajan voiton varmisti varmasti hänen aurinkoinen ja iloinen luonteensa. Mutta niinhän se menee pääsääntöisesti ihan ”elävässä elämässäkin”: Hieronta on vahvasti sosiaalinen laji, ja pelkkä tekninen taitavuus saattaa jättää matkan puolitiehen.
Käteen kisoista jäi hyvien kohtaamisten lisäksi ainakin varmuus siitä, että oma tapa tehdä asioita on juuri itselleni se oikea.
Sain molemmilta hierottavanani olleilta hierojilta palautetta siitä, kuinka ”erilaista” hierontani oli, koska keskityin ongelmakohtaan, ja tilanteeseen mahdollisesti johtaneisiin syihin. Samalla kun koetin estää leukaani kolahtamasta kovin kovaäänisesti lattiaan (eikös se asiakkaan ongelman auttaminen oo ikään kuin tän homman juju?) totesin, että just näin mä haluan toimiakin. Ehkä en saa pisteitä näyttävyydestä, mutta tämä tapa toimia tuo minulle suurimman tyydytyksen työstäni.
Freestyle -sarjan voittaja Travis Knuth jäi finaalissa mitalitta.